Vähän musta, tai aika paljonki…

Muhun kolahtaa toi musta, väri nimittäin, diggaan mustaa tsuffee… mut mun mustat fiilikset on aivan muuta ja niitä nyt vain sattuu oleen. Kai muillaki, muttei jengi puhu niistä, paitsi whatshapissa oon erehtyny avautuun muutaman kerran. Mut loppupeleissä musta tuntuu, ettei se johda mihinkään, meinaan muutokseen.

Mun elämä on silleen paikoilleen loksahtanut, jämähtänyt ja eikä kukaan kuitenkaan tajua mua tai just mun tilannetta, eikä ainakaan sitä, mitä mun elämään kuuluu. Tai mutsi korkeintaan, muttei sekään enää jaksa välittää, ku aikansa on yrittänyt ja musta tuntuu, et sekin on jo luovuttanu, vaikkei se haluu sitä myöntää. Välillä se komppaa mun jutuille, jos oon jaksanu yhtään yrittää jotain…mut on siitä aikaa, en ees muista, milloin viimeksi.

Jos nyt joku kysyis multa, ett, mitä mä haluun tai, mitä mä niinku elämältä venttaan, niin emmä tiiä, enkä oikeestaan pysty ees funtsiin sellasta,  ko emmä jaksa uskoo, ett jotain uutta tulis kohalle, josta osais innostuu. Siis aivan turha tyyppi, siltä musta nyt just tuntuu, siis mä Matti.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s